Georgian hovioikeus käsitteli hiljattain muutoksenhakua, joka koski laillistamishakemuksen hyväksymistä, kun isä oli poissa suurimman osan raskaudesta, mutta lapsen elämässä syntymähetkestä lähtien. Caldwell v. Meadows, A11A1031 (2011). Kyseisessä tapauksessa osapuolilla oli lyhyt suhde ja sen jälkeen heillä ei ollut käytännössä lainkaan yhteyttä raskauden aikana. Id. kohdasta 3. Raskauden loppupuolella osapuolet ottivat uudelleen yhteyttä ja kävivät jopa yhdessä ostoksilla vauvaa varten. Id. Isä vieraili lapsen luona sairaalassa tämän synnyttyä, ja äiti ja lapsi muuttivat isän luokse muutamaksi päiväksi sairaalasta kotiinpaluun jälkeen. Sen jälkeen kun äiti muutti lapsen kanssa Georgiaan, isä maksoi vapaaehtoisesti elatusapua, antoi sairausvakuutuksen ja vieraili lapsen luona 22 kertaa kahden vuoden aikana. Id. at 4. Sen jälkeen kun äidin asianajaja oli pyytänyt häntä olemaan enää ottamatta yhteyttä lapseen, isä jätti laillistamishakemuksen, jonka käräjäoikeus myönsi, samoin kuin isän yhteisen laillisen huoltajuuden ja tapaamisoikeuden. Id. kohdat 1 ja 4.
Äiti valitti asiasta ja väitti, että käräjäoikeus teki virheen, kun se sulki pois kysymyksen isän hylkäämisestä raskauden aikana. Id. at 1. Georgian muutoksenhakutuomioistuin oli eri mieltä ja totesi, että ”vaikka isän osallistumattomuus ennen lapsen syntymää ’on yhtä merkittävää kuin tällainen laiminlyönti lapsen syntymän jälkeen’, emme ole tietoisia mistään auktoriteetista, joka rajoittaisi oikeudenkäyntituomioistuimen tutkimuksen siitä, onko isä luopunut mahdollisesta intressistään, koskemaan vain lapsen syntymää edeltävää ajanjaksoa, erityisesti silloin, kun, kuten tässä tapauksessa, isä osoitti niin selkeää aikomusta osallistua lapsensa elämään lapsen syntymän jälkeen”. Id. 6-7; lainaus Turner v. Wright, 217 Ga. App. 368, 369 (1995). Tarkasteltaessa sitä, onko isä laillisesti hylännyt lapsensa, ei ole kysymys siitä, ”olisiko isä voinut tehdä enemmän”, vaan siitä, onko isä ”tehnyt niin vähän, että se merkitsee hylkäämistä”. Id. klo 7; lainaus Binns v. Fairnot, 292 Ga .App. 336 (2008). Tässä tapauksessa tämä isä osallistui lapsensa elämään enemmän kuin monet muualta tulleet vanhemmat. Näin ollen kyse ei selvästikään ollut hylkäämisestä.