Ei ole yllättävää, että sääntely- ja akkreditointiorganisaatiot, kuten The Joint Commission (TJC), lisäävät tietoisuutta luovutustapahtumien vaaroista, ja ne ovat määränneet, että kaikkien sairaaloiden on kehitettävä standardoitu lähestymistapa luovutusviestintään.
TJC:n raporttien mukaan tehoton viestintä potilaan luovutustapahtumien aikana on merkittävä tekijä erilaisissa haittatapahtumissa, kuten väärässä leikkauspaikassa tehdyissä leikkauksissa, putoamisissa, lääkkeissä tapahtuvissa erehdyksissä ja hoidon viivästymisessä. Heidän vuonna 2016 tekemänsä tutkimus osoitti, että nämä viestintävirheet aiheuttivat yli 1 700 kuolemantapausta ja 1,7 miljardin dollarin lisäkustannukset terveydenhuoltojärjestelmälle.
Potilas saattaa esimerkiksi saada hoitoa perusterveydenhuollon lääkäriltä tai erikoislääkäriltä avohoitoympäristössä, siirtyä sitten sairaalalääkärille ja hoitotiimille sairaalahoidon aikana, ennen kuin hän siirtyy toisen hoitotiimin hoidettavaksi ammattitaitoisessa hoitolaitoksessa. Lopuksi potilas saattaa palata kotiin, jossa hän voi saada hoitoa vierailevalta sairaanhoitajalta.
Mitä on luovutus?
Lisäksi luovutusprosessin kuvaamiseen käytetään useita termejä, kuten luovutus, kuittaus, kuittaus, ristiinkirjautuminen, ristiinkirjautuminen ja vuororaportti. Termi luovutus voidaan määritellä seuraavasti: ”Tiedon (sekä toimivallan ja vastuun) siirtyminen hoidon siirtymävaiheessa koko hoitojatkumossa siten, että siihen sisältyy mahdollisuus esittää kysymyksiä, selventää ja vahvistaa.”
Käsitteeseen luovutus sisältyy hoitohenkilökunnan välinen viestintä potilaan hoidosta, kirjaukset ja tietovälineet, jotka auttavat hoitohenkilökunnan välistä viestintää potilaan hoidosta. Luovutus on myös mekanismi, jolla tietoa, ensisijaista vastuuta ja valtuuksia siirretään yhdeltä tai useammalta hoitajalta seuraavalle henkilökunnalle.
Erilaisia luovutustyyppejä ovat mm:
- vuorosta toiseen siirtyminen
- hoitoyksiköstä hoitoyksikköön
- hoitoyksiköstä diagnostiikka-alueelle
- erityisalueiden (leikkaussali, päivystysosasto)välinen siirtyminen
- kotiuttaminen ja laitosten välinen siirtyminen
- lääkäriltä lääkärille.
Sujuva siirtyminen
Organisaation sisäisten turvallisten luovutusten lisäksi turvallisuuteen kiinnitetään huomiota myös laajemmin hoidon siirtymisten parantamisessa, erityisesti niissä, joiden tehtävänä on vähentää sairaalasta kotiutumisen jälkeisiä 30 päivän takaisinottoja.
Junited Commissionin aloitteen soveltamisala kattaa potilaiden siirtymiset terveydenhuollon toimintaympäristöjen välillä: esimerkiksi hoitokodista kotisairaanhoidon toimistoon. Valitettavasti nämä siirtymät eivät aina suju ongelmitta. Tehottomat hoitosiirtymät voivat johtaa haittatapahtumiin, korkeampiin sairaalahoitoon takaisinottolukuihin ja kustannuksiin. Eräässä tutkimuksessa arvioitiin, että 80 prosenttia vakavista hoitovirheistä liittyy virheelliseen viestintään hoitohenkilökunnan vaihdon aikana.
Viime vuosina Medicaren ja muiden maksajien politiikat ovat luoneet voimakkaita taloudellisia kannustimia takaisinottojen vähentämiseksi. Oikeiden siirtymävaiheen toimenpiteiden suunnittelu on vielä kesken.
- SBAR (Situation-Background-Assessment-Recommendation, tilanne-tausta-arviointi-suositus) ja ANTICipate (Administrative data, New clinical information, Tasks, Illness severity, Contingency plans, uudet kliiniset tiedot, tehtävät, sairauden vakavuus, varautumissuunnitelmat) -työkalut tarjoavat lääkäreille vaiheita, joita he voivat noudattaa osana standardoitua luovutusprotokollaa. Muissa strukturoiduissa työkaluissa käytetään tietokone- ja verkkopohjaisia alustoja.
- Toinen työkalu tunnetaan nimellä I-PASS (Illness severity, Patient summary, Action list, Situational awareness and contingency planning, and Synthesis or read-back). Näiden vastuuvapausvälineiden käyttöönottoprosessi kehitettiin ja sitä sovellettiin huolellisesti. Siihen sisältyi virallista koulutusta, tiedekunnan kehittämistä ja pyrkimys saada pääkäyttäjät mukaan prosessiensa ja työnkulkujensa tarkistamiseen.
Tutkijat tutkivat yli 10 000 potilasta ja käyttivät aktiivisen seurannan strategioita mittaamaan hoitovirheiden ja ehkäistävissä olevien haittatapahtumien määrää. He havaitsivat, että hoitovirheiden määrä väheni 23 prosenttia interventiota edeltävästä interventiojaksosta interventiota seuraavaan jaksoon, minkä lisäksi ehkäistävissä olevat haittatapahtumat vähenivät 30 prosenttia, ilmenee AHRQ:n (Agency for Healthcare Research and Quality) artikkelista.
Hoidon siirtymävaiheisiin, erityisesti sairaalasta kotiutumiseen liittyviin siirtymävaiheisiin, on kiinnitetty paljon huomiota. Valitettavasti useiden tutkimusten tulokset ovat lähinnä vahvistaneet ajatusta siitä, että sairaalahoitoon palaamisen ehkäisemiseen ei ole olemassa taikaluotia. Positiivista on se, että on saatu tietoa siitä, miten voidaan parhaiten tunnistaa potilaat, joilla on suurin riski joutua takaisin sairaalaan, mikä on merkittävä edistysaskel.
Kuten useimmissa asioissa terveydenhuollossa ja elämässä, kommunikaatio on avain onnistumiseen. Laadukkaan terveydenhuollon tarjoamisen perusedellytyksenä on kyky kommunikoida keskenään ja siirtää potilaat turvallisesti ja saumattomasti, jotta jokainen potilas voi saada parhaan mahdollisen lopputuloksen jokaisesta hoitovaiheesta.