Ei mikään muu näky luonnossa ole upeampi kuin joukko aikuisia urosleijonia yhdessä. Niiden rohkea ryhti ja yhtenäinen rintama saa jokaisen tarkkailijan, erityisesti mahdollisten kilpailijoiden, selkäpiitä värisemään. Yksi tai kaksi urosleijonaa yhdessä on varmasti hieno näky, mutta entä neljä tai viisi paksuhäntäistä urosleijonaa? Sitä näkyä et unohda koskaan. urosleijonien koalitioiden parissa vietetty aika on hetkiä, joita ei koskaan unohda.
Nyt on saatavilla kasoittain tieteellistä tietoa, joka selittää hyvin yksityiskohtaisesti urosleijonien koalitioiden taustalla olevan teorian. Tämä viesti sisältää vähän tuota tutkimusta, mutta suurelta osin henkilökohtaisia ajatuksiani, tilejä & ymmärrystä siitä, miksi nämä upeat eläimet päättävät olla sosiaalisia & ja siten vartioida reviiriään ryhmänä sen sijaan, että juoksisivat yksin.
Miksi ryhmittäytyä koalitioksi – koko tarina selitetty.
Ymmärtääksesi, miksi urosleijonilla on taipumus ryhmittyä yhteen, joka tunnetaan paremmin urosleijonien koalitioiden muodostamisena, sinun on paitsi ymmärrettävä urosleijonien psyykeä hieman paremmin, myös sitä, mitä niiden tarkoitus on saavuttaa. Sallikaa minun selittää.
Urosleijonien koko olemassaolon syy on melko yksinkertainen ja tiivistyy yhteen ainoaan asiaan.
Tuottaa & suojella jälkeläisiään.
Nyt ajattelematta asiaa sen enempää voisi ajatella, että melkein jokainen urosleijona jatkaa lauman synnyttämistä ja tulee isäksi pienille leijonanpennuille, jotka täyttyvät rajattomasta tarmosta & suunnattomasta söpöydestä. Jos se olet sinä, et voisi olla kauempana totuudesta.
urosleijonan elämä on rankkaa. Sanon sen vielä kerran. Joka ikinen päivä urosleijonan elämässä on rankkaa!
Ensimmäiset 2,5 – 3,5 elinvuottaan niillä on suhteellisen helppoa (verrattuna siihen, mitä niille on tulossa). Ne ovat osa laumaa ja kokonsa & raa’an voimansa vuoksi niillä on tapana hallita joitakin keskeisiä elämän osa-alueita laumassa. Urosleijonanpennut ovat suurempia & vahvempia kuin naaraspuoliset. Tämä tekee niistä itsevarmempia raatojen luona, ja niillä on taipumus tyrkyttää valta-asemaansa aina, kun ruokaa on tarjolla. Vuorovaikutus tappopaikoilla on kireää & ei ole minkäänlaista jakamista. Kun ne saavuttavat 2 vuoden iän, ne muuttuvat sietämättömiksi raadon ympärillä siinä määrin, että leijonanaaraat eivät vaivaudu puuttumaan asiaan, vaikka ne olisivat tehneet kovasti töitä tappaakseen eläimen nuorten urosten puolesta. Tämä pätee erityisesti, jos laumassa on 2, 3 tai useampia nuoria uroksia. Niiden ei tarvitse tehdä niin kovasti töitä saalista metsästäessään, sillä ne tietävät, että aikuiset leijonanaaraat ja hyvin usein myös niiden omat sisarukset tekevät suuren osan kovasta työstä niiden puolesta.
Neuvosleijonat eivät tosin selviydy yhtä helposti aina, kun niiden isä on paikalla. Lauman dominoiva uros/dominoivat urokset ovat nopeita kouluttamaan nuoria energisiä uroksia sosiaalisista käytöstavoista ja asettamaan ne tiukasti paikoilleen & muistuttamalla niitä niiden asemasta laumassa. Lauman urosten on oltava aggressiivisempia näitä nuoria uroksia kohtaan. Ilman tätä auktoriteettihahmoa laumassa nuorista uroksista tulee varteenotettava voima, ja kun tulee aika lähteä laumasta, siellä ei ole hallitsevia leijonia, jotka voisivat vakuuttaa tämän viestin.
Tässä kohtaa elämästä tulee nuoren urosleijonan kannalta todella, todella vaikeaa.
Kun ne todella alkavat osoittaa aikuisuuden merkkejä – suuremmat maneesit, testosteronin muutokset – laumaurokset (ja jopa naaraat) osoittavat nuorille uroksille vain aggressiota. Sen tarkoituksena on viestiä, että on aika jättää lauma ja luoda oma perintö. Ne eivät ole enää tervetulleita lauman maille. Ihannetapauksessa laumassa on useampi kuin yksi nuori uros. Yksinolo vieraassa maassa on erittäin haastavaa. Toivottavasti pari veljestä tai sukua olevia nuoria uroksia voi lähteä laumasta yhdessä yksikkönä.”
Tämä, on alkuvaiheita sille, mistä voisi tulla urosleijonien liittouma, veljeskunta, jonka siteet & ystävyys ovat niin vahvat, ettei mikään voi erottaa niitä. Ne seisovat yhdessä läpi vaikeimpienkin aikojen. Mitä enemmän aikaa nämä nuoret urokset viettävät yhdessä, sitä vahvempi side & sitä paremmat mahdollisuudet niillä on menestyä myöhemmässä vaiheessa.
Tyypillisesti ne lähtevät laumasta noin kolmen vuoden ikäisinä, enemmän tai vähemmän. Niille ei ole pakopaikkaa. Heti kun ne astuvat ulos synnyinseudultaan, niiden selässä on isoja punaisia välkkyviä maalitauluja. Krugerin kansallispuiston, Masai Maran & ja Serengetin kaltaisilla alueilla ei ole piilopaikkaa kilpailevilta urosleijonilta. Leijonakanta on yksinkertaisesti liian tiheä, ja jokaista senttiä maata miehittää lauma & reviiriurosleijonia. Urosleijonat tekevät kaikkensa suojellakseen reviiriään näiltä veijarimaisilta nuorilta tunkeilijoilta. Ne metsästävät ne alas heti, kun huomaavat tunkeilijoiden liikkuvan niiden mailla. Ne haistavat ne, ne näkevät niiden jälkeensä jättämät oudot raadot, kaikki vihjeitä siitä, että tunkeilijoita on paikalla ja ne on hoidettava.
Tämä on valtava haaste nuorille urosleijonille, jotka on potkittu ulos laumasta – siitä, että ne välttävät joutumasta maanomistajien tappamiksi, tulee niiden ainoa tehtävä & selviytymiskeino.
Oheisessa kuvassa on nuori urosleijona, joka on iältään noin 3-vuotias. Sen kimppuun hyökkäsi raa’asti tunkeutuva 5 urosleijonan koalitio. Se ei selvinnyt seuraavaan aamuun asti ja menehtyi vammoihinsa yön aikana.
Silloin niille tulee vielä yksi valtava este. Hyvin todellinen nälänhädän uhka.
Vaikka ne olivat osa laumaa, suurimman osan metsästyksestä olisivat hoitaneet leijonanaaraat ja toisinaan aikuiset urosleijonat. Ne olisivat olleet osa metsästystä. He tietäisivät mitä tehdä ja ehkä heillä olisi ollut jopa ratkaisevampi rooli saaliin tappamisessa. Mutta nyt, kun ne ovat täysin omillaan ja omavaraisia, metsästyspeli & ruoan löytäminen on paljon haastavampaa.
Jos ne metsästävät saalistavilla alueilla, ne törmäävät väistämättä toisiin reviirileijoniin, jotka aikovat tehdä samaa, ja tämäntyyppistä konfliktia niiden on vältettävä kaikessa vakavuudessaan. Tämän vuoksi niiden on etsittävä aterioita harvaan asutuilta alueilta, mikä ei ole helppo tehtävä. Usein kuulee leijonista, jotka tappavat karjaa kansallispuistojen liepeillä. Useimmiten syyllisiä ovat nuoret paimentolaisurokset, sillä karja on paljon helpompi ateria kuin nopeajalkainen impala. Sillä on kuitenkin vakavat seuraukset, sillä monia vainotaan arvokkaan karjan tappamisesta, ja ainoa lopputulos on kuolema.
Ne eivät myöskään tunne maastoa. Tulet yllättymään kuullessasi, kuinka paljon leijonat hyödyntävät maantuntemustaan metsästäessään. Keskeisillä saalislajeilla, kuten gnuilla, seeproilla ja puhvelilla, on tiettyjä alueita, joita ne suosivat – ehkä ravinteikkaita ruokailualueita tai tiettyjä alueita, joihin ne haluavat piiloutua iltaa varten. Maaperän tunteminen ja sitä käyttävien saaliseläinten tapojen tunteminen on avainasemassa onnistuneessa metsästyksessä. Jopa vuodenaikojen vaihtelut aiheuttavat erilaisia liikkeitä saalispopulaatioissa, ja paikalliset leijonat tietävät tämän hyvin.
Yksin olevilla nuorilla uroksilla ei kuitenkaan ole aavistustakaan, ja ne joutuvat metsästyksessä jatkuvasti takajaloilleen. Ne ovat vieraalla alueella ja ilman & alueen & keskeistä tietoa saaliin liikkeistä jäävät useimmiten pulaan. Hyvin usein ne haaskaavat vanhoja raatoja tai varastavat saaliita muilta pedoilta, kuten leopardilta, hyeenalta tai gepardilta. Mikä tahansa ateria otetaan huomioon.
Tästä tulee niiden elämä, jatkuvan paineen alla, aina uhattuna, aina suojassa, kunnes ne saavuttavat 5 vuoden iän. Silloin ne pääsevät parhaaseen ikäänsä ja asiat alkavat muuttua.
Siihen on kuitenkin pitkä matka, ja useimmat nuoret urokset eivät pääse ikään, jossa ne voivat kilpailla reviiristä isompia, hallitsevampia uroksia vastaan.
Ovatko urosleijonien koalitiossa olevat jäsenet aina sukua toisilleen?
Kysymys on tärkeä. Virheellisesti monet luulevat, että urosleijonien koalitiot ovat aina sukua – veljeksiä tai serkkuja. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Ajatellaanpa tarinaa yksittäisestä nuoresta urosleijonasta, joka potkitaan ulos laumasta ja jonka kohtalona on pärjätä omillaan tavoitteenaan tulla lopulta hallitsevaksi laumaurokseksi. Todennäköisyydet ovat häntä vastaan, varsinkin niinkin leijonatiheällä alueella kuin Kruger, Serengeti, Delta ja Masai Mara. Yksittäinen leijonauros kohtaa usein vastoinkäymisiä viereisten leijonaurosten liittoutumien muodossa, ja harvoin se onnistuu puolustamaan reviiriään, kun se on useimmiten alakynnessä. On paljon järkevämpää olla osa urosryhmää – sekä selviytyäkseen ne muutamat vuodet laumasta lähdön jälkeen & että puolustaakseen menestyksekkäämmin reviiriä, jonka ne saattavat jonain päivänä omistaa.
Tästä syystä ei ole harvinaista, että yksinäiset nuoret urosleijonat lyöttäytyvät yhteen toisten yksinäisten urosten kanssa tai jopa hyväksytään nuoren leijonan koalitioon. Se on järkevää sekä nuoren uroksen että syntyvän koalition kannalta. Nuori uros pääsee osaksi ryhmää, jolla on paremmat mahdollisuudet metsästysmenestykseen alkuvuosina ja paremmat mahdollisuudet ottaa haltuunsa oma reviiri. Koalitio hyötyy siitä, että yksittäinen uros voi liittyä mukaan, jotta se voi vahvistaa lukumääräänsä samoista syistä kuin äsken mainittiin.
Mitä hyötyä koalitiosta on?
Suurin urosleijonien koalitio, josta olen kuullut, on 9. Se on suuri määrä ja kaukana normaalista.
Suurin koalitio, jota olen ollut etuoikeutettu seuraamaan ja dokumentoimaan, on 6, joka tunnetaan nimellä Mapogo-leijonat tai tunnetummin TV-dokumentista – Veriveljet. Tämä urosleijonien koalitio oli kaikin tavoin raakalaismainen ja miehitti lähes koko Sabi Sandin yksityisen riistansuojelualueen. Ne vakiinnuttivat ensin asemansa suojelualueella tappamalla yhden urosleijonan neljän leijonan joukosta ja ajoivat loput kolme pois. Tämä tapahtui vuonna 2006. Ne poikkesivat tavallisista koalitioista siinä mielessä, että ne tappoivat lähes jokaisen kohtaamansa leijonan. Uskotaan, että niiden 5-6-vuotisen valtakauden aikana ne tappoivat noin 100 leijonaa.
Kyllä, raakalaismainen on paras tapa kuvata niitä.
Viimeinen näkemäni Mapogo-koalition jäsen oli 13. marraskuuta 2012, kuvassa alla.
Viimeinen Mapogo nähtiin tammikuussa 2013 Mala Malassa. Se oli 15-vuotias ja ylitti reilusti sen iän, jonka urosleijonien odotetaan elävän.
Lue lisää niistä klikkaamalla TÄSTÄ.
Vaikka nämä kuusi urosleijonaa olivat pikemminkin poikkeus kuin normi, ne piirtävät hienon kuvan siitä, miksi on niin hyödyllistä kuulua suuriin urosleijonien koalitioihin.
- Suurena urosleijonien ryhmänä teillä on kyky karkottaa yksittäisiä urosleijonia tai jopa pienempiä koalitioita, ja näin voitte ottaa reviirin haltuunne paljon aikaisemmin elämässänne, jo 4-vuotiaista lähtien. Tämä tarkoittaa, että pääset aikaisemmin liikkeelle ainoassa urosleijonalle tärkeässä asiassa – lisääntymisessä & reviirin valtaamisessa.
- Varhaisina vuosina (ennen reviiriä) olet menestyksekkäämpi metsästyksessä, joka on tärkeä osa selviytymistä, kun lähdet laumastasi. Pystyt myös puolustautumaan tehokkaammin kilpailevia muita leijonia vastaan.
- Tällainen suurempi leijonaliitto voi myös tappaa suurempia saaliita, kuten puhveleita, kirahveja & virtahepoja. Tämä luo sopivampia ateriamahdollisuuksia ja antaa teille mahdollisuuden kasvaa vahvoiksi, jolloin valmistaudutte siihen, kun otatte laumat ja reviirit haltuunne. Teidän on oltava huippukunnossa, kun alatte vallata reviirejä, ja tämä varmasti auttaa.
- Suurempi koalitio hallitsee lopulta suurempaa reviiriä. Tämä tarkoittaa, että niillä on pääsy useampaan kuin yhteen leijonalaumaan, mikä antaa uroksille enemmän parittelumahdollisuuksia. Tämä pätee erityisesti alueilla, joilla leijonamäärät ovat suuria – Itä-Afrikka ja Kruger tulevat mieleen. Useimmat suuret koalitiot hallitsevat samanaikaisesti kahta tai kolmea eri laumaa.
- Suuria koalitioita on haastavampi kaataa. Yksittäisen urosleijonan tai 2 tai 3 urosleijonan koalition on vaikea hajottaa ja syrjäyttää 5 tai 6 urosleijonan ryhmä. Suurta koalitiota suositaan, ja niillä on taipumus pitää reviiri ja pariutumisoikeus hallussaan paljon pidempään. Se on valtava etu. Se tarkoittaa, että kilpailua on vähemmän & vähemmän tappeluita. Tämä puolestaan tarkoittaa, että urosleijonat elävät pidempään suuressa koalitiossa.
Mitä negatiivista on?
Kääntöpuolena on pakko olla myös negatiivisia puolia näin suuressa koalitiossa olemisessa. Vaikka hyödyt ovat suuret & kannattavat, on 2 vakavaa haastetta, jotka liittyvät tähän järjestelyyn.
- Kun alueen koko kasvaa, kasvaa myös työmäärä sen kaiken puolustamisessa. Urosleijonien on mahdotonta olla aina ja kaikkialla. Miksi tämä on tärkeää? Konnat urosleijonat ja rajat ylittävät kilpailijat ovat aina uhka. Se ei ehkä uhkaa urosten koalitiota suoraan, mutta niiden laumat ja ennen kaikkea pennut saattavat jäädä yksin & suojelematta. 2 tai 3 laumaa käsittävän alueen suojeleminen on valtava tehtävä. Mapogon uroskoalition reviiri oli yli 70 000 hehtaarin kokoinen. Massiivinen & mahdotonta suojella täysin kaikkina aikoina ja hyvin altis lapsenmurhille.
- Yksittäistä lisääntymiskykyistä leijonanaarasta kohden on enemmän uroksia. Tämä on haaste, sillä uroksilla on enemmän kilpailua lisääntymisestä, joten parittelumahdollisuuksia on vähemmän. Se toimii yleensä niin, että kuka ensin tulee, se ensin palvelee. Urokset kunnioittavat yleensä ”ensimmäistä”, vaikka ne pitävätkin tarkasti silmällä kosiskelevaa paria. Urosleijona alkaa vartioida naarasta heti ensimmäisten tiineyden merkkien ilmaantuessa, joten jos olet päivän tai kaksi myöhässä, sinulla on hyvin pienet mahdollisuudet paritteluun. Ainoa toivosi uroksena, joka on menettänyt tilaisuuden, on jäädä odottamaan, että johtava uros menettää kiinnostuksensa. Joskus ne tekevät niin ennen kuin leijonanaaraiden tiinehtymisaika on päättynyt, ja tämä antaa toiselle urokselle jopa 20 %:n mahdollisuuden poikia pentuja, vaikka se olikin toisena jonossa.
Osa on muitakin haasteita, joita urosleijonien koalitiot kohtaavat, mutta nämä kaksi edellä mainittua ovat keskeisimpiä ja huomionarvoisimpia. Jos ainoa tarkoitus elämässäsi on lisääntyä ja synnyttää pentuja, jotka jatkavat sukulinjaasi, on tärkeää suojella pentuja hinnalla millä hyvänsä. Jos et onnistu siinä, kaikki on varmasti menetetty.
Infanticide Explained & Pride Takeovers
Kuten olet lukenut edellisessä kysymyksessäni, urosleijonilla on tapana tappaa toisten urosleijonien pentuja.
Ensimmäinen esimerkki tästä olisi ajanjakso, jonka kuluessa uusi urosleijonien koalitio perustetaan. Se on jännittynyt ajanjakso ja täynnä kaikenlaista käyttäytymistä (suojelevaa, puolustautuvaa, hämmentävää) sekä uusilta kelmiuroksilta, että kaiken vastaanottajina olevilta leijonanaarailta ja ennen kaikkea nuorilta pennuilta.
Kaikki alkaa siitä, että uudet urosleijonat muuttavat reviirille ja syrjäyttävät nykyiset reviirin omistajat. Esimerkkinä Mapogon urosleijonakoalitio, joka muutti Sabi Sandsin alueelle ja otti lopulta haltuunsa 8 laumaa. Hullu luku. Lähes suurempi tehtävä kuin reviirin turvaaminen on saada leijonanaaraat luottamaan sinuun ja hyväksymään sinut uudeksi laumauroksekseen. Tämä ei ole helppo tehtävä ja äärimmäisen stressaavaa.
Kaikki lauman jäsenet ovat turvassa, lukuun ottamatta seuraavia.
- Kaikki alle 12-18 kuukauden ikäiset nuoret leijonat joko tapetaan tai ajetaan pois. Se on arvioitu ikä, mutta seuraava lausunto selittää.
- Sukukykyisessä iässä olevat leijonanaiset todennäköisesti säästetään. Uusilla urosleijonilla ei ole aikomuksia kasvattaa edellisen hallitsijan pentuja. Siinä ei ole mitään järkeä. Miksi sijoittaa energiaa toisen leijonan pentujen kasvattamiseen. Joten jos nuori leijonanaaras on paritteluiässä, hänet todennäköisesti säästetään hyökkäykseltä ja hyväksytään.
- Kaikki lauman nuoret urosleijonat tapetaan tai ajetaan pois, iästä riippumatta.
Olen nähnyt & on dokumentoitu, että leijonanaaraat, joilla on nuoria pentuja, piilottavat usein pentunsa tunkeutuvalta urokselta. Ne pitävät ne hyvin eristyksissä & poissa vaarojen tieltä. Tämä ei kuitenkaan takaa nuorten pentujen turvallisuutta. Kun uudet laumaurokset haluavat tappaa kaikki pennut, eikä heillä ole toivoa palata laumaan, tulevaisuus on epävarma ja lyhytikäinen. Naarasleijona saattaa irrottautua laumasta kokonaan, mutta tämä erottaa sen lauman tuesta ja asettaa sen ei-kenenkään-maalle. Tilanne ei myöskään ole sen kannalta ihanteellinen. Uudet urokset voivat pitää lauman sisällä olevat leijonanaaraat niin kiireisinä, että voi kestää päiviä ja jopa yli viikon ennen kuin emo pentuineen voi palata niiden luokse ruokkimaan niitä. Tällöin on usein liian myöhäistä.
Parempi ajatus olisi se, että jotkut leijonanaaraat, joilla on pentuja, irtautuisivat laumasta pentujensa kanssa ja muodostaisivat ajan myötä uuden lauman. Näin on tehty ja olen nähnyt sen tapahtuvan menestyksekkäästi.
Ei ole mitään keinoa välttyä niiltä vaikeuksilta, joita lauma joutuu kohtaamaan, kun tilalle astuvat uudet urokset. Jos niillä on pentuja suoralla tulilinjalla, se häiritsee lauman rakennetta suunnattomalla tavalla, mikä on kaikkea muuta kuin ihanteellista sosiaaliselle kissalle, joka nauttii rakenteesta ja vakaudesta.
Urosleijonat ovat uskomattomia olentoja. Minulle ne edustavat äärimmäistä voiman, arvokkuuden ja kunnian symbolia. Ne taistelevat kuolemaan asti, epäröimättä tai itsestään välittämättä. Ne antavat kaikkensa, ja se on vähintäänkin inspiroivaa.
Kirjoittamalla tämän luotan ja toivon, että kun seuraavan kerran näet urospuolisten leijonien yhteenliittymiä Afrikan luonnossa, muistat tämän postauksen ja ymmärrät matkan, jonka ne ovat kulkeneet päästäkseen sinne, missä ne ovat, mutta myös lauman itsensä tekemät uhraukset.
Loppujen lopuksi lauma & jää jäljelle. Ne muodostavat rakenteen ytimen ja takaavat vakauden parhaalla mahdollisella tavalla. Urosleijonaliittoja tulee & menee ajan myötä, urosleijonien keskimääräinen toimikausi reviirillä on 2 – 4 vuotta. Niiden roolia, vaikka se olisikin lyhytaikainen, ei pidä unohtaa tai aliarvioida. Vakaa urosleijonien koalitio turvaa lauman & vakaus tarkoittaa, että nuoret tulevat kasvatetaan aikuisiksi. Menestystä!
Aina on enemmän kuin mitä silmä näkee, ja luotan siihen, että olet nyt paremmin perillä asioista.